Bostoni Pimperon infernaalinen matka, joulun ihme ja talviseikkailuja

Vihdoin oli loma koittanut ja karavaanimme pääsi lähtemään oikeutetulle jouluomalle. Minulla polvi teki kipeää ja niinpä teimme kohtalokkaan logistisen virheen. Päätin hyödyntää autokatoksessa valmiina olevia bokseja pienten koirien kuljetuksessa. Tällä oli kohtalokkaita seurauksia ja pitkästä matkasta mökille muodostui infernaalinen koettelemus. Bostoni Pimpero vaaransi taivaspaikkansa aaton aatoona ja teki kauheaa syntiä. Joulun saimme viettää talvisissa merkeissä mökillä ja tapahtui joulun ihme. Suuren juhlan jälkeen olikin talvisen riemun aika. Pimpero kumppaneineen tietysti järjesti kaikenlaista ohjelmaa ja eikä yllätyksiltäkään vältytty.  

Työt oli tehty ja oli kiire pakata kaikki mukaan. Halusimme ehtiä kauaksi mökille valoisaan aikaan. Kiireessä nostimme autokatoksessa olevia bokseja autoon. Takapenkille nostin hyvän ja tilavan Vari 200 kuljetuslaatikon, jonne päätin sijoittaa kaksi bostonia Pimperon sekä Beben. Ihmettelin, kun laatikon ovi oli katoksessa auki. Olimme etelässä ja ulkona tietysti oli läpimärkää ja satoi. Pian auto oli pakattu ja nilkuttavan polveni takia puolisoni sai tehdä suurimman osan työstä. Kuuntelin iloista joulusävelmää, jota parisuhteessa kutsutaan myös nimellä nalkutus: “Ovatko nämä koirat minun, paljonko tavaraa vielä pitää kantaa jne.”

Infernaalinen mökkimatka

Tuskin näkyivät perävalot, kun ihmettelemme autossa leijuvaa hyvin pistävää tuoksua. Jatkamme matkaa ja tajuamme, että kirpeän pistävä haju tulee takapenkiltä. Pimpero ja Bebe olivat luultavasti tuossa vaiheessa jo pyörtyneet. Oivallan, että auki olleesseen laatikkoon on naapurin karmea kolli käynyt kusella. Tämä ilkeä katti useinkin makoilee autokatoksessamme ja kävelee autojemme päällä. Nyt se oli käynyt kusella boksissa ja haju oli sen mukainen. Ajan auton tien laitaan ja yritämme pyyhkiä boksia. Koko matkan olimme lähes pökertyä ja silmiä kirveli. Infernaalinen kissan kusen haju teki matkasta painajaisen. Vihdoin mökille päästyämme podimme molemmat päänsärkyä. Kissan ja varsinkaan vanhan kollin kusen hajua pahempaa tuoksua ei ole olemassa ja tätä ihanaa aromia saimme impata kokonaiset neljä tuntia jouluisissa ruuhkissa.

Jeesus joutuu giljotiiniin

Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Pääsimme mökille. Olimme innoissamme. Mökillä meitä odotti talvinen ja luminen talven ihmemaa. Koristelimme mökkiä kauniisti, valmistelimme ruokia, teimme lumitöitä ja kuhina oli melkoista. Taas tapahtui paha virhe. Pimpero käytti tietysti tilanteen ja kiireen hyväksi. Lahjapaketeissa koiriamme odotti makoisia luita ja muuta purtavaa. Tyhmyyttämme aaton aattona tarjolla ei ollut järsittävää. Pian huomaan, että ihana puinen joulukoristeena käyttämämme Meksikosta aikoinaan hankittu kaunis antiikki Jeesus patsas on kadonnut keittiön pöydältä.

Aavistelen pahinta, mutta odotukseni ylittyivät karmeissa yksityiskohdissaan. Yllätän Pimperon Jeesuksen kimpusta korityuolin syövereistä ja vapahtajamme pää oli joutunut ranskalaiseen giljotiiniin. Siellä ranskalainen bostonimme iloisesti järsii Jeesuksen päätä ja taitavasti tehty sädekehä oli jo täysin mennyttä. Pää oli katkennut siron kaulan kohdalta ja Jeesus oli mennyttä. Yritin selittää pelokkaana Pimperolle, minkä kauhea teon se on tehnyt. On olemassa teorioita, että koirat pääsevät taivaaseen. “Voi Pimpero minkä teit, jos se on totta, joudut lukemaan seuraavan viikon ainakin sata Ave Mariaa illassa paikataksesi tämän kauhean teon.” Syödä nyt Jeesuksen pää ja kaikista päivistä vielä joulun aikaan. Tästä ei synti paljon pahene.

Tapahtuu joulun ihme

Aatto saapuu. Ulkona on luminen kaunis sää ja teemme pitkiä kivoja lenkkejä järven jäällä sekä teillä. Koko talouden vallitsee kauhean Jeesuksen patsaan häpäisyn jälkeen rauha. Ruuat onnistuvat, tunnelma on juuri sellainen kuin jouluna kuuluu. Kukaan ei kaada kynttilöitä tai varasta ruokia.

Ainoa joulun draama koetaan lahjoissa. Miksi minä sain joululahjaksi ajan personal trainerille ja saan kuntosalikortin? Mitä se tarkoitaa? Onneksi minä sain kostoni. Olin ostanut rakkaalle puolisolleni myös paljon jouluarpoja. Hän on varma suurista voitoista. Raaputtaminen vanhalla onnen kolikolla piti olla varma tae huomattavista voittosummista. Siinä hymy hyytyi, kun yksikään arpa ei voittanut yhtään mitään. Siippa kiukuttelee: “Veikkaus pilasi joulumme, soitan heti arjen tultua Veikkauksen toimitusjohtajalle.” Minä jatkan: “Joulun pilasi kuntosalikortti, kun se tarkoittaa, että pidät minua muodottoman lihavana.” Lopulta nautimme glögiä ja joulun rauha palaa lahjojen jaon jälkeen kotiimme. Koirat järsivät nyt iloisina ihan luvan kanssa lahjaksi saamiaan luita ilman ainuttakaan tappelua. Se on joulun ihme jos joku.

Talvinen seikkailu erämaassa

Koko loma sujui oikeastaan hienosti. Saimme nauttia oikeasta talvesta. Pimperokaan ei todellakaan välittänyt kylmästä tai lumesta, päinvastoin nautti näistä azawakhien kanssa täysin rinnoin. Kerran Pipu tipahti ojassa jonnekin omituiseen reikään ja sain sen sieltä nostaa pois. Yhden yllätyksen neitonen sitten tietysti järjesti. Eräänä aamuna jätin koirat aamulla pihalle ja otin niitä pian takaisin sisään. Pimpero ja saluki Bambi olivat kadonneet. Aluksi odotin kärsivällisesti ja jäällä kahta hurjapäätä ei näkynyt. Aikaa kului ja lopulta aloin hieman hermostua. Päätin järjestää kotoisan etsintäpartion. Se koostuu tietysti nilkuttavasta isännästä ja uskollisimmista vanhoista viisaista koiristamme.

Partio lähtee liikkeelle ja vanha viisas berni Bertta sekä skotlanninhirvikoira Laura tietävät vastuullisen tehtävän luonteen. Uutena jäsenenä mukaan partioon liitetään uskollinen, luotettava ja ihmeellisen rauhallinen uusi bostoni uroksemme Frodo. Nämä koirat ovat luottoyksilöitä villissä laumassamme ja ne uskovat puhetta kaikissa tilanteissa. Lähdemme matkaan ja karjun pitkin metsätietä kadonneiden tyttöjen perään. Korvessa kaikuu Pimperon nimi. Lopulta Bertta löytää jäljet tien reunassa ja kas kummaa siellä metsän keskellä ovat kadonneet hurjapäät. Eivät ne tule ja syövät jotakin. Rämmin hakemaan kauhukakarat ja siellä ne söivät sitä vähää mitä talvisesta jänöstä oli jäljellä. Hampaat irvissä petomme sulassa sovussa raatelevat jänön jäänteitä. Niin joutuivat Pimpero ja Bambi viikon pusukaranteeniin.

Loma oli mitä onnistunein. Matkan hajuhelvetistä ja Jeesuksen pään menetyksestä toivuttuamme ei suurta draamaa ollut. Juustoja hieman katosi ja sitä jäniksen raatoa ei olisi tarvinnut metsässä syödä. Muuten loma oli täydellinen. Sain ihailla laumaamme, sekä myös itseänsä neiti P:tä täydellisessä levossa hiiren hiljaa ja mökin oli vallannut täydellisen levollinen harmonia. Saimme palata kotiin levänneinä. Olemme valmiit kevääseen ja uusiin seikkailuihin.

Joulun ihme oli täydelliset kelit ja tiluksillamme vallinnut täydellinen joulun rauha. 

 

Facebook Comments