Bostoni Pimpero herää kevääseen

Mölymäkeen on saapunut kevät ja kiimaiset pikkulinnut laulavat lisääntymisvietin riivaamina koko päivän ympäri paskaista pihamaata. Lumen alta on paljastunut kevään tutut yllätykset. Arvasit väärin, yllätykset eivät ole narsisseja tai tulppaaneja vaan aivan jotakin muuta. Nämä yllätykset ovat ruskeita ja tuoksuvat ikävälle. Kahjo omistaja lähti aamulla töihin ja ihaili keväisen paskan sekä mutaisen maan tuttua tuoksua. Se on kuulemma aurinkoisen eteläisen kotitonttimme ihana käännekohta kevääseen, kun nenään tuntee sen “maan hajun.” Oikeastaan sitä voisi karkeasti kutsua myös paskan hajuksi sekoittuneena mutaan elikkäns “eau de kennel” Kevään voi nyt aistia monilla aisteilla. Siellä kuuluisa kasvattaja kiljui pihalla aamutuimaan keväästä sekaisin laulujoutsenten kanssa kilpaa, että ”jippii on siis kevät.”

Minä olen terhakkaana bostoninterrierinä oivaltanut kevään olevan ovella jo jonkin aikaa. Viihdyn pihalla jo hieman pidempään, kun on lämpimämpää. Olen tehnyt jo ensimmäisen virallisen karkureissun sulaneen aidan alustan alta naapurin pihalle. Se on minun virallinen kevään aloituksen railakas rituaali. Valitettavasti naapurin rouva ei tällä kertaa ollut laittanut korvapuusteja jäähtymään terassilleen, kuten syksyllä pääsi käymään. Rakastan näet kaikenlaisia leivonnaisia ja varastettuna ne toki maistuvat vieläkin paremmalta. Nyt auringonsäteiden piristämä ja lähes talven lannistama omistajani peijakas tilkitsi aidan alustan ja karkureissut ovat toistaiseksi historiaa.

Minä janosin kostoa ja sain maukkaasti maksaa takaisin omistajani aidan tilkitsemisen. Tuo höperö ja keväästä itsekin sekaisin oleva herra tuli koulusta kotiin mukanaan berliininmunkit. Hän kattoi kaiken valmiiksi ja istahti sohvalle. Oli aika ottaa käyttöön kavala juoni. Siinä hyppäsimme papan syliin ja oksitosiinin höyryissä, herra vajosi turhan syvään uneen. Siitä alkoi minun ja Bebe bostonin berliininmunkki kestit. Sanomattakin on selvää, että meille tuli Beben kanssa viimeisistä murusista pieni tora. Siinä ruokapöydällä kisaillessamme, lensi tyhjä munkkiasetti tietysti lattialle. Herra Kares heräsi mokomaan meluun ja niin olivat ne kestit ohi. Se ei meidän tahtia haitannut, koska munkit oli jo syöty. Köyhä kasvattajakin oli iloinen, koska Arabian kestävä Taika asetti säilyi ehjänä. Lisäksi tämä asioiden saama yllättävä käänne oli kuulemma hyväksi hänen keskivartalolleen, joka tuppaa kovasti aina talvisin venymään.

Taloudellisuus kunniaan ja rahaa pitää säästää. Talven aikana Pipu tietenkin keksi, miten hajottaa koiranpetejä. Kulmasta kiinni ja kunnon reiästä täytteet ulos. Tästä tämä villitys tietysti siirtyi tyynyihin ja myöhemmin peittoihin. Taidon oppi tietysti myös nuorin bostonimme Pusu. Useampanakin talvisena päivänä ulkona tehtyjen lumitöiden lisäksi kotona sisällä odotti uudet ”lumityöt.” Joinakin viikkoina roskiksemme täyttyi ääriään myöden täyteen revityistä pehmustetuista tekstiilin jäänteistä. Sitä sai kirjaimellisesti kolata pehmusteita roskikseen. Nyt makuualustat on korvattu täytteettömillä vaihtoehdoilla.

Meillä puhaltaa nyt kotona muutoksen tuulet ja hieman ajoin myrskyisänkin talven jälkeen asiat asettuvat paikalleen hiljalleen. Elämä on muutosta ja liikettä. Se tietysti sopii tällaiselle vilkkaalle bostonittarelle mainiosti, tuohan on ollut syntymästäni lähtien mottoni muutenkin. Sitä odottaa oikein jännityksellä, missä sitä vilkkaat seikkailut ja edesottamukset vielä jatkuvatkaan. Varmaa on, että tylsää ei tule olemaan ja vauhtia piisaa myös jatkossa. Kevät on nyt ovella ja nyt nautitaan auringosta sekä uusista tuulista.

“Siis apua mitä? Minäkö mukama söin berliininmunkit ja tuhosin tyynyjä.”

Facebook Comments